Sivut

23 syyskuuta 2015

#38 Kesä oli... ja meni

Moikka taas! Niin se kesä taas meni ja paluusta koulunpenkillekin on jo kuukausi. Elokuun alussa ei olisi yhtään huvittanut mennä kouluun, niinkuin aina ennenkin. Miksi niiden hellekelien pitää alkaa samalla viikolla kuin koulu? Näin se on aina ollut, ja tulee varmaan olemaankin. Onneksi alkanut kouluvuosi onkin jo peruskoulun viimeinen, joka tarkoittaa sitä, että kesäkuun olisiko neljännen päivän jälkeen mun ei enää koskaan tarvi jalallakaan astua siihen läävään, mitä myös kouluksi kutsutaan. Tottakai peruskoulun jälkeen tulee lukio tai ammattikoulu tai mihin ikinä kukakin hakee mutta sen koulun saa sentään valita itse. Mun tieni suuntaa lukioon, johon melko varmasti tällä keskiarvolla pääsenkin, mutta sen korottaminen ei olisi ollenkaan pahitteeksi.




Mitä sitten tein kesän aikana?
Vastaan tähän nyt ihan rehellisesti. Tää kesä oli varmaan tähän mennessä kaikista paras kesäloma, mitä mulla on koskaan ollut! Mun kesälomat menee aina siihen, että istun kotona 24/7 ja ainoot kohokohdat on juhannus ja kesäkurssi. Tänä kesänä tein muutakin kuin istuin kotona ja silloin kun olin kotona, kerrankin nautin oikeasti siitä, että mulla ei ollut mihinkään kiire eikä oikeasti tarvinut tehdä yhtään mitään!
Kesän kohokohtia olivat kesäkurssi, josta sain juuri vaivalla väännettyä viimeisenkin postauksen tänne blogiin asti, One Directionin keikka Helsingissä ja ripari.

Mun kesä alkoi perinteisellä kotona istumisella. Ensimmäisen viikon suoraansanoen tylsistyin kotona, odottaen seuraavaa viikkoa. Toinen viikko vierähtikin sitten kesäkurssilla. Kolmannella viikolla oltiin Nean kanssa Orimattilassa yksityistallilla pari yötä hoitamassa heppoja. Aika siellä meni tosi nopeasti, niinkuin yleensäkkin hyvässä seurassa! Samalle viikolle osuikin sitten juhannus, joka vietettiin tänä vuonna Juvalla leirintäalueella. Ainoana lapsena leirintäalueilla tulee helposti tylsää, mutta yksi kavereistani sattui viettämään juhannusta samalla leirintäalueella, joten reissusta ei tullutkaan ihan niin tylsä ja tavallinen. Neljännellä viikolla olin taas kotona, mutta viikonloppuna olikin yksi elämäni parhaimmista päivistä! Lempibändin ensimmäinen keikka Suomessa parhaan ystävän seurassa, voiko parempaa toivoa! Kyseessä oli siis One Directionin keikka Olympiastadionilla 27.6. Ilta oli aivan ihana ja oikeastaan koko päivä oli, vaikka siihen sisältyikin paljon jonotusta ja jännittynyttä odotusta ja seisoskelua.





Kolme ylläolevaa kuvaa Orimattilasta.





Viidennellä viikolla, jo heinäkuun puolella, lähdinkin rippileirille muutaman kilometrin päähän. Oli ihan kiva, että paikka oli niinkin lähellä kotia ja tutussa paikassa, tosin ihan uudessa ja hienossa rakennuksessa! Vaikka en olisi torstaiaamuna halunnut kotoa lähteä suunnilleen kymmenen aikaan aamulla, vietin silti ihan uskomattoman ihanan leirin parhaassa mahdollisessa seurassa! On se myönnettävä, huhut siitä, ettei riparilta haluaisi lähteä viimeisenä päivänä kotiin, ovat totta. Herää kysymys, mikä tekee leiristä niin hyvän, ettei sieltä halua lähteä, vaikka kyseessä onkin uskonnollinen leiri? Totuus on, etten itsekkään tiedä. Jos tietäisin, kertoisin sen enemmän kuin mielelläni kaikille asiaa joskus pohtineille.
Riparin jälkeen lähdettiinkin heti seuraavana päivänä Viroon laivalla. Saavuttiin perille illalla, ja ajettiin parin kilometrin päähän hotelliin yöksi. Seuraavana päivänä kierreltiin kaupungilla ennen kotiin lähtöä. Vaikka loma oli lyhyt, oli se parempi kuin ei mitään. Onneksi ei varattu pidempää matkaa, koska iskä joutuikin menemään keskiviikkona töihin, joten loma olisi loppunut lyhyeen joka tapauksessa. Loppuloman istuinkin taas suunnilleen kotona, yhtä viikonloppua lukuunottamatta. Matkattiin taas asuntovaunulla tällä kertaa Tuuriin, meidän jokavuotiseen "must go"-paikkaan. Sieltä tulikin sitten taas ostettua jos jonkinmoista vaatetta ja laukkukin.

Konfirmaatio mulla oli 12.7


Virosta


Paluu koulunpenkille ei todennäköisesti voi olla mukavaa, mutta siitäkin selvittiin hädintuskin. Johonkin se kesä aina loppuu, ja tänä vuonna sekin on jo mennyt. Niin surullista kuin se onkin, on taas jaksettava opiskella ja odotella lumien tulemista, jonka jälkeen on jaksettava opiskella vähän lisää ja odotella lumien sulamista ja iki-ihanaa kesää. Kommentoi, mitä tykkäsit minun kesästä ja mitä ikimuistoista sinä teit lomalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti